Missu eläinlääkärissä ja jutun kevennyksiä

Missun yksi nisä turposi yhtäkkiä. Ei se näyttänyt olevan arka, eikä Missu sitä edes nuoleskellut. Tai en ainakaan huomannut. Tänä aamuna menimme eläinlääkärille nisää esittelemään. 
Se oli melkein irti ja kuoliossa. Lääkäri pyöritteli sen irti, ja käski voidella paikkaa bacibactilla. Jos jälki ei tulehdu, ei sitä tarvitse käydä enää edes näyttämässä. 
Missu ei toimenpiteestä hätkähtänyt. Se kyllä kiemurteli tutkimuksen ajan tehokkaasti, mutta irroittaminen ei näyttänyt koskevan.  
Arvoitukseksi jää, mihin Missu oli nisän repäissyt. 

Vastaanotolla oli koiria, jotka pyrkivät nuuhkimaan Missua lähietäisyydeltä. Ensin Missu ei ollut moksiskaan, mutta lopulta se rupesi murisemaan innokkaimmille tapauksille. 
Kotona Missu sai karkkia kiitokseksi mallikelpoisesta käyttäytymisestä. Nyt se nukkuu omituisesta aamusta voipuneena. 

Eläinlääkäri kertoi tarinan villikissoista. Vastaanotolle oli tuotu villikissaperhe. Tuojan suunnitelmana oli, että emo ja pennut saisivat viimeiset piikkinsä. Kaikki oli ollut jo valmiina operaatiota varten. Sitten eläinlääkäri olikin päättänyt pitää yhden pennun itsellään ja löytänyt muillekin pennuille kodit. Vain emokissa oli pitänyt lopettaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin ollut löytää koti myös emolle, mutta kaikki tarinat eivät kai voi päättyä onnellisesti.

Kuvassa villi kotikissa Missu odottaa, että pääsisi tiskaamaan voiveistä. Se taitaa pitää veitsen nuolemista velvollisuutenaan.


Tässä Missu toimii apusuunnittelijana, kun mietin hihan korjaamista.


Missu arvioi uutta sukkaparia. Se kömpi peiton alta vartavasten sukkaa tutkimaan. Ahkera kissa.


En taaskaan muistanut laskea raitojen kerroksia, joten ne eivät täsmää. Sukat ovat kyllä samaa kokoa. 


Pyysin Missua valokuvaan. Eipä näyttänyt kiinnostavan. Sänky kutsui enemmän.


Missulla on uusi piilopaikka ruokapöydällä. Sen piti olla vain hetken ajan, mutta se on nyt ollut jo muutaman viikon. Pöydällä oli tyhjä pahvilaatikko odottamassa käsittelyä. Tietysti Missu ujuttautui laatikkoon. Viskasin laatikon ja Missun päälle verhon, jonka Taina hylkäsi. Siitä tuli sitten kisumisun suosikkipiilo. Siellä se kököttää hiirenhiljaa ja odottaa, että joku vähän heiluttaisi verhoa. Kun niin tapahtuu, ojentuu kätköistä pieni tassu huitaisemaan etsijän kättä pois. 

Missujuttuja löytyy lisää tunnisteella don-sfinx.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla