Kravateista riikinkukko

Monta kertaa ehdin ottaa laatikollisen isän vanhoja kravatteja esille ja miettiä, mitä niistä tekisin. Pari viikkoa sitten pyörittelin kravatteja taas käsissäni, ja näin ne edessäni riikinkukkona. Aloitin kukon tekemisen heti, mutta meni vielä monta, monta tuntia, ennenkuin kravatit pääsivät keikaroimaan riikinkukon pyrstönä.


Missusta oli koko projektin ajan apua.


Se villiintyi, kun kaadoin kokoelman lattialle.


Riikinkukon aluskankaaksi valikoitui ikivanha pesussa kitistynyt patjapussi, jonka ratkoin auki.


Minulla ei taas kerran ollut minkäänlaista suunnitelmaa seinävaatteen toteuttamiseksi. Ehkä olisi kannattanut edes suunnitella ensin pieni riikinkukko, niin olisin säästynyt monelta mokalta ja purkamiselta. Kaverini taisi jotain sen suuntaista sanoakin, mutta en malttanut mitään minikukkoa ruveta ajattelemaan.

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä kukko edestäpäin. Ompelin jo ainakin kymmenen kravattia paikoilleen vain todetakseni, ettei työstä tulisi ollenkaan hyvä. Ratkomaan siis. 

Siinä vaiheessa tajusin myös, etteivät kravatit riitä. Kierrätyskeskuksesta kartutin valikoimaa. Siellä kravatit maksoivat muutaman kymmenen senttiä kappale. Yksi taisi maksaa peräti euron. Ne näyttivät puhtailta, mutta onneksi pesin ne. Pesuvesi näytti nimittäin mutavedeltä. 

Purkutyön jälkeen päätin laittaa kukon tepastelemaan sivuttain, ja leikkasin vanhasta verhosta kukolle kultaisen vartalon. Nyt sentään älysin leikata harjoitusvartalon vanhasta lakanasta. Tai siis kolme harjoitusvartaloa. Yhdelle tuli liian pieni pää, toiselle liian iso maha ja kolmannesta tuli matomainen. Vasta ne yhdistelemällä sain mieluisan vartalon. 

Projektin edetessä muistin monta kertaa Anni-mummin sanat:
Ennen ompelemista palaset kannattaa harsia.

Niin monta kertaa ompelin ja purin, ompelin ja purin ... Jos suuri aluskangas ei mennyt myttyyn, niin kravatit menivät klenkalleen. Ei ollut tarkoituskaan saada niitä supisuoraan, mutta kovin isoja myttyjä niihin ei ollut väliksi tulla.  
Hölmöilyjeni lisäksi kone alkoi katkoa lankaa. Sitten katkesi kaksi neulaa. En heti älynnyt, että langat olivat menneet liian tiukalle. Temppuileva kone kävi hermoon. 

Kravatteja katkoin lyhyemmiksi, ja hyödynsin pyrstössä molemmat kappaleet.


Koska herra Kukko näytti elottomalta, ompelin sille kesken kaiken silmän sinisestä tilkusta, ja rajasin kukon nauhoilla, joilla isä ripusti laittoi kivistä hiomansa bola-korut kaulaan. 


Samasta nauhasta ompelin myöhemmin kukolle varpaat, jotka kurkkivat pyrstön alta.


Taustakangas näytti aivan liian pliisulta kirjavan kukon rinnalla. Aloin päällystää kangasta vuorisilkin palasilla. Suurin osa on ratkottu hylätyistä vaatteista. Kaksi isohkoa palaa jäi, kun teetätin talvipalttoihin uudet vuoret. 


Siiven ja


kruunun riikinkukko sai Johannan hylkäämien koristetyynyjen pitseistä. 
Lisäilin pitsejä myös sinne ja tänne mihin kaipasin välkettä. Pitseissä on kauniita helmiä, kulta- ja hopealankaisia kiemuroita ja paljetteja. Voi olla, että lisäilen niitä vielä muutaman, mutta nyt työ saa levätä vähän aikaa.
Silkit ja pitsit ompelin käsin. 


Ajatukseni oli ripustaa seinävaate paikoilleen verhorenkaiden avulla. Siitä tuli kuitenkin  niin painava, että ompelin sen takapuolelle napakasta verhonpätkästä tunnelin, jonne voi pujottaa kepakon. Kaverini saa ilon suunnitella kepakolle seinäpidikkeet. 

Laitan blogiin kuvan, kunhan herra Kukko pääsee seinälle. Ehkä se tulee yläkerran kultahuoneeseen. Siellä on sopivan hämärä valo. Työ on nimittäin niin täynnä hölmöyksiä, ettei sitä auta tarkastella kirkkaassa valossa.  
Eilen iltamyöhällä, kun tarkastelin työtä tulin jo vähän kiukkuiseksi. Väsyksissä näin niin monta kohtaa, jotka olisi voinut tehdä toisin. 
Nyt olen taas kukkoseeni tyytyväinen.  

Toissapäivänä kun työ oli vielä hienosäätöä vailla, kävimme kaverini kanssa parissa kirpussa. Ai mitäkö ostin. No, kravatteja. Ja tässä kuvassa on vain osa. Mitä muuta löysin, siitä lisää toisella kerralla. 



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla