Koti metsänreunassa

Voi pelakuu-raukat! Talven yli hengissä säilyneillä on vain muutamia lehtiä. Yksi hupakko päätti silti tehdä kukkasen ja kurottaa sitä kohti aurinkoa. Muutama viikko sitten ostamistani saint paulioista toinen teki heti uudet nuput ja kukkii näin komeasti. Sen naapuri sensijaan kuoletti kaikki nuput, eikä uusia ole vielä näkyvissä. Eilen suuntasin kauppaan ostaakseni uuden kevätesikon edellisen tilalle, mutta esikoiden puuttuessa valikoimista päädyin keltaiseen krysanteemiin. Viime keväistä krysanteemia yritin koko kesän saada kukkimaan uudestaan, mutta se tunki vain pitkiä varsia. Siinä vaiheessa kun kuistilla oli jo kylmä, vein kukan lintujen iloksi lintulaudan viereen. Ennen kuin varret jäätyivät, istuksivat tiaiset usein kukkaruukussa.  Nukkumateista toinen keikahti ja toisestakaan ei ole enää paljon jäljellä. Ruukun kaunistuksena on suloinen kukkakeiju. Enkelinsiiven nurjalta punaiset lehdet ovat kauniita koko vuoden. Siis ne harvat jotka eivät tipu...

Makkarin vanha seinäkello odotteli pitkään tuunausta, kun en osannut päättää mitä kellotaululle tekisin. Vaihtoehdoista valitsin munankuorimosaiikin. Vanha kuva sai jäädä mosaiikkien alle.  Samoin kuin aiemmissakin töissä, väritin munankuoret valmiiksi akryyliväreillä. Liimasin ne paikoilleen erikeeperillä. Kuvassa kello ennen viimeistelyä ja lakkausta. Olen niin hurahtanut munankuorimosaiikkiin, että seuraava työ on jo mielessä. Muita munankuoritöitä löytyy tunnisteella munankuoret ja muita mosaiikkitöitä tunnisteella mosaiikit.

Viikonloppuna pihamaalla kävi uudensorttinen vieras. Tiinan ja Pekan pihalla, alle kilometrin päässä samainen vieras on silloin tällöin jäljistä päätellen hipsutellut, mutta kukaan ei ole sitä nähnyt. Kunnes nyt. Tiina oli koiran kanssa aamukävelyllä, kun hän näki ahman pinkaisevan pihaltani pellolle. Aina kun koira haukahti, pysähtyi ahma hetkeksi. Vähitellen se ylitti pellon mutkitellen ja häipyi jään yli vastarannalle.  Pihalla ahma oli jäljistä päätellen hyppinyt ja laukannut pupun perässä. Tällä kertaa oli se joutunut jatkamaan matkaansa nälkäisenä. Tiina ja Pekka kävivät lumikenkäilemässä jälkien perässä. Pihani jälkeen vain ahman polku ylitti pellon ja jään.  Metsänraivuun jäljiltä kauriiden kulkureitit ovat nyt vähän aikaisempaa helpommat. Tänä aamuna neljän kauriin porukka puikkelehti aamiaiselle puupinojen välistä. Eilen kauriit mutustelivat jälkiruuaksi maahan jääneitä havuja. Ihmisten typeryys jaksaa aina vaan hämmästyttää ja suututtaa....

Olen monesti suunnitellut nukkuvani joskus kesällä kuistilla. Siinä voisi heräillä kilpaa auringon kanssa, koska ikkunoista tulvii aamuisin valoa. Auringon lisäksi herätyksestä  huolehtisivat ulkoportailla ramppaavat oravat ja linnut.  Kuistilla on vähän ahdasta, mutta ehkä sinne voisi joskus kantaa vintistä kevyen varasängyn, sellaisen mikä menee kasaan. Se on kyllä aika kaponen, joten katsotaan nyt. Ja onhan minulla tuvassa puusohva, joka ehkä sopisi kesäksi kuistille. Täytyypä vähän mittailla. Kävi nukkumisen kanssa miten kävi, niin nyt kuistilla on kuitenkin unisieppari valmiina. Ripustin sen nappi-helmiverhojen sekaan. Nappien joukossa on muitakin yllätyksiä.  Siepparin pitsiliinan värjäsin joskus näin  Sinisiä jälkivärjäyksiä . Kieputin kukkakorista peräisin olleen nauhan metallirenkaan ympärille. Sekä nauha että liina kiinnittyivät näppärästi kuumaliimalla. Pahoja unia sieppaamaan kiinnitin nauhanpätkiin helmiä, las...

Valokuvalla ei ole mitään tekemistä postauksen tekstin kanssa. Pistin kuvan lapsuuteni koirista, Niinasta ja Monasta, jutun koristeeksi. Se on kivempi kuva kuin päivän aiheesta olisin saanut. Kuvassa meidän koiruudet ovat aamukahvilla. Molemmat, ja myöhemmin myös Monan pentu Ringa, saivat joka aamu aamukahvit. Nykyisin ei ehkä moista einestä koirille annettaisi, mutta meidän koirat rakastivat kahvi-maito-pullamössö -aamiaista.  Kaikki koirat elelivät toistakymmentä vuotta terveinä, eikä niille tuntunut aamiaisesta olevan mitään haittaa. Päinvastoin. Ne olivat onnellisia, kun saivat aamiasta samaan aikaan muun perheen kanssa.  Jotkut päivät menevät jotenkin omituisesti vinksalleen. Usein vielä käy niin, että vinksahtaneita päiviä tulee muutama peräkkäin. Niin kävi nytkin.  Pari päivää sitten olin juuri saanut kuorituksi pari keitettyä kananmunaa, ja pilkkonut ne viipaleiksi lautaselle. Missu, joka himoitsee munia, tunki yhä uudelleen ja uudelleen tiskipö...

Leila tykkää isoista korviksista ja laittaa yleensä toiseen korvaan yhden muita koruja näyttävämmän korviksen. Nyt korutoiveeseen kuului munankuorimosaiikkia ja vihreä pohjaväri isoon helmeen. Töpöttelin akryyliväreillä käsittelemättömän puuhelmen vihreäksi.   Koristelin helmen akryyliväreillä värjäämilläni kananmunankuorilla ja lakkasin kuivuneen pinnan vesiliukoisella lakalla. Liimana käytin taas erikeeperiä. Kertakäyttöhanskat, puutikut ja puuvillatilkku olivat liimausvaiheessa tarpeen. Pienet tahmeat murut tarttuvat helposti sormiin, jonka jälkeen on hankala jatkaa liimailua. Hanskat vaihdon tarpeen mukaan, tikuilla painelin muruja paikoilleen ja kankaaseen imeytin ylitursunneet liimat. Missun kakkapussirullissa on mustat muovipötkylät, joita halusin kokeilla koruissa. Tähän asti pötköt ovat menneet roskiin, mutta katsotaan nyt miten jatkossa käy. Päällystin pari pötkyä munankuorilla ja lakkasin nekin vesiliukoisella lakalla. Toinen valmis pötky...

Löysin kaupasta sopivia mehikasveja joku aika sitten tuunaamiini ruukkuihin.  Lahjoiksi menevien kasvien piti olla piikittömiä ja pienijuurisia, koska ruukuissa on aika vähän tilaa. Irrottelin ruusukkeet erilleen, ja istutin ne vierekkäin. Yksivärinen kasvi ei näytä yhtä koristeelliselta kuin täplikäs, mutta jospa se kaunistuisi kunhan tuuhettuu. Yksivärisen mehikasvin isoimman ruusukkeen juuret olivat liian korkea siniseen ruukkuun, joten se sai oman ruukun.  Ruukut ovat munankuoritekniikalla tuunattuja vanhoja ruukkuja, joita löytyy enemmänkin tunnisteella munankuoret.

Vanhojen valokuvien ääreen jämähtää helposti. Kaikki kuvani ovat huolellisesti sekaisin pahvilaatikoissa, joten koskaan ei tiedä mitä eteen sattuu. Pekka ja minä kävimme usein mökin ympäristöstä noukkimassa mustikoita. Näköjään itsepoimutut marjat maistuvat makoisalle. Takana näkyy äidin ja Anni-mummin huolella vaalimia verenpisaroita, jotka loman ajaksi otettiin mukaan mökille.  Olen käymässä Joensuun mummin ja ukin luona joskus 1960-luvulla. Ylläni on Anni-mummin ompelema pumpulimekko, jonka pituutta mummi jatkoi myöhemmin rimpsun aukaisulla. Minun jälkeeni Taina piti mekkoa vielä pitkään, sitten tyttöseni ja nyt heidän lapsensa käyttävät sitä keijuleikeissään. Terttu-mummin jakkupuvusta leikatuilla matonkuteilla olen tuunannut monta juttua.  Mekko on tarkemmassa esittelyssä postauksessa Vanhoja käsitöitä Pelakuiden ja verenpisaroiden hoivaaminen kulkee meillä suvussa. Tässä Anni-mummi hoitaa pelakuita 1970-luvulla. Mummilla oli huivi päässä kesät t...

Ei nyt näyttäisi tulevan loppua munankuorimosaiikkien näpräämiselle. Sen verran hauskaa puuhaa se on.    Nyt uuden pinnan sai pieni, ruma, savitettu lasiruukku. Ruukun pohjassa ei ole reikää, vaikka ulkopuolelta katsoen reikä näyttäisi olevan. Sen sisään siis tarvitaan pieni sisusruukku. Osa entisistäkin pikkuruukuista on vielä vailla asukkaita, mutta jospa näin kevään korvilla taimia alkaisi kerääntyä. Ruukun koristeluun tarvitsin munakuoria, akryylivärejä, erikeeperiä ja vesiliukoista lakkaa. Maalit ja lakan levittelen superolonilla ja liiman pienellä pensselillä tai ihan pieniin muruihin puutikulla. Työstä riippuen käytän palasten kiinnittämisen apuna ohuita puutikkuja, talouspaperia tai vanhaa puuvillapyyhettä. Jätin ruukun maalaukset entiselleen, ja peitin ne suurimmaksi osaksi mosaiikkiperhosilla. Yläreunasta tulvii nyt perhosille auringonkiloa. Entiset siniset kuviot jäivät sopivassa määrin näkyviin perhosten alta. En millään voisi syödä nii...

Innostuin taas kaivelemaan vanhojen valokuvien laatikoita. Kaikissa kuvissa ei valitettavasti ole tekstejä tai vuosilukuja. Kiva niitä on silti katsella. Anni-mummini valokuvaamossa otetussa muotokuvassa joskus kauan sitten. Mummi oli syntynyt 1892, eikä hän kuvassa näytä kovin vanhalta.  Valokuvissa ei turhaan hymyilty. Anni-mummi ja Matti-ukki sylissään vanhin lapsensa Toivo. Toivo-eno oli syntynyt 1918. Matti-ukki ja ilmeisen tärkeä kapistus, polkupyörä, kuvattuna ammoin Lieksassa.  Anni-mummi ja uusi pyörä Lieksassa. Anni-mummi oivallisessa hiihtoasussaan. Kuvan takana on teksti Timitra pääsiäisenä -51.  Hienon autokuvan takana on kauniilla käsialalla kirjoitettu omistuskirjoitus  Omalle Tertulleni Ilmari. Terttu-mummi ja Ilmari-ukki olivat isäni vanhemmat. Terttu-mummi poseeraa kuvan oikeassa reunassa. Kuvan takana on teksti  Viipuri 17.6.1937.  Vanhoja otoksia löytyy lisää tunnistee...