Amppeliruukku sai pinnan kahvikupeista


Alunperin amppeliin tarkoitettu saviruukku oli valkoinen ja ehjä. Ei kannattaisi olla liian siisti. Kenties ruukku olisi ehjä vielä tänäkin päivänä, jos en olisi saanut päähäni sitä puunata. Pesun jälkeen kopsautin sen tiskipöydän nurkkaan, ja siitä irtosi pala. 


Koska en muutenkaan ihmeemmin välittänyt ruukusta, siirsin sen syrjään odottamaan käsittelyä. Kesä kerkisi mennä, ennen kuin seuraavan kerran sen muistin. 


Toissapäivänä se näytti tältä.¨



Leikkelin rikkoutuneita kuppeja ja pari pientä lautasta vieläkin pienemmiksi siruiksi mosaiikkisaksilla. Sitten liimasin palasia sikinsokin ruukun pinnalle. 
Jos joku innostuu leikkelemään mosaiikkeja, niin muistakaa varata suojalasit lähettyville. Tai siis mieluiten päähän. Sirut lentelevät minne sattuu. Hyvällä tuurilla osa lentää roskikseen, jos muruja leikkelee sen yläpuolella.


Eilen ruukku näytti lähinnä siltä, kuin joku olisi yrkännyt sen päälle pinaattivelliä. Totta puhuen, se meinasi jäädäkin tämän näköiseksi, koska unohdin putsata siitä enimmät  saumauslaastit ajoissa. Siis silloin kun laasti olisi lähtenyt pyyhkimällä pois. 
Tai en nyt oikeastaan unohtanut, vaan en jaksanut sitä iltamyöhällä putsata. Sitäpaitsi telkkarissa oli joku hyvä ohjelma. Vasta myöhemmin unohdin koko homman. 
Ehkä aamulla olisi vielä ollut toiveita saada ruukku pyykäisemällä siistiksi, mutta en edelleenkään muistanut koko asiaa. 

 Tarkoitukseni oli sävyttää jauhemainen saumauslaasti violetiksi, mutta nappasin väripullot kaapista hämärässä. Niinpä sitten lorautin laastiin ensin sinistä ja sen päälle keltaista väriä. Nestemäinen väri oli laastissa samantien kun pulloa kallistin. 
Läiskin laastia reilusti ruukun päälle kertakäyttöhanskat kädessä. Muuten hyvä idea, mutta hanskassa oli reikä, ja etusormi on vieläkin vihreä. 

Eilen raaputtelin liikoja, kivikovia laasteja puukolla irti yli puoli tuntia, ja tänään puuhassa vierähti puolitoista tuntia. Pölyä riitti taas varsin kiitettävästi. Lopputulos on onneksi mielestäni aika kiva.
Ja se kolokin peittyi mönjän alle. 

MUITA MOSAIIKKIJUTTUJA

Maustekaappi puulaatikosta
Mosaiikeilla leikittelyä
Peilien koristelua

ja hakusanalla mosaiikit.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Nelj...
Lue lisää

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät tääl...
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua k...
Lue lisää