Kierrätysintoni on joskus ihan pimeetä

Joskus ajattelen, että kierrätysvimmani menee joskus pöljyyden puolelle. Tunne menee kyllä nopeasti ohi. Viimeistään silloin kun käytän kierrätyskamaa johonkin uuteen. 

Pari päivää sitten olin juuri pudottamaisillani ikivanhoja varvastossuja roskikseen. Ranneliike pysähtyi kun tajusin, että tossuissa on satoja pieniä lasihelmiä. Sen sijaan että olisin korjannut tyynyliinan, kuten oli tarkoitus, aloin nyhtää kirpun kokoisia helmiä tossuista irti. Hommaan meni yli tunti. Niin tiukasti helmet oli paikoilleen ommeltu. Mutta nyt helmet ovat valmiina odottamassa uudelleen käyttöä, eikä irroituspuuha enää tunnukaan typerältä.

Olen myös käyttänyt tunteja paljettien ja pienten helmien irroittamiseen yliaikaisista puseroista. Tyhmäähän ne olisi ollut pistää roskikseen, kun niistä sai näperreltyä näin kivoja pääsiäismunia. 

Joskus kun selkä oli oikein huonona, makasin viikon ja pistelin paljetteja ja helmiä pienillä nupeilla kiinni pahvimuniin. Maalasin ensin munat vesiväreillä. Lopuksi kiinnitin muniin silkkinauhojen pätkät ripustuslenkeiksi. Joskus sidon munat keväällä salusiinin verhotankoon, missä ne ottavat vastaan auringonsäteitä ja heijastavat niitä sisälle huoneeseen. 

Kokeilin myös styroxpohjia, mutta pahviset ovat kodikkaampia, ja pienet nupit pysyvät niissä paremmin kiinni. Styroxia ei sitäpaitsi voi värjätä vesivärillä, ja valkoinen pohja tuppaa väkisin vilkkumaan.