Terveyskeskuselämää
(Kristiinan sanelusta, Leila kirjurina)
Siirto sairaalasta kotipaikkakunnan terveyskeskukseen oli minulle kuin lottovoitto. Saan jokapäivä kuntoutusta joko sängyssä tai g-tuolissa, tai molemmissa. Lisäksi saan treeniohjeita jota teen yksin tai perheen avustamana. Olen tosi tyytyväinen kun fyssari pistää minut töihin. Lääkäri ja hoitajat tekevät parhaansa että minun olisi hyvä olla. Kaikilla täällä on paljon töitä, mutta he ovat silti ystävällisiä ja avuliaita. Samalla kun hoitohenkilökunta auttaa, on mukava jutella heidän kanssaan muutakin kuin omasta sairaudesta. On mukava nähdä iloisia kasvoja ja kuulla naurua. Kävijät täydentävät gluteenittomia ruokia tuomalla mukanaan marjoja, juustoja, hedelmiä, pähkinöitä ja muuta tarpeellista. Koska saan olla huoneessa yksin, saan kuunnella äänikirjoja ja musiikkia milloin tahdon. Välillä sippaan telkkarin ääreen. Haastan itseäni treenaamaan kokoajan uusia pieniä asioita vaikka liikuntakyky onkin huono. Vieraat saavat käydä milloin haluaa, ja saisivat halutessani olla täällä myös yötä. Ja seuraavaan kotilomapäivään on enää viisi yötä.
-Kristiina
