Kaunis kauris -mekko

Onnistuin SPR:n Kontissa olemaan maltillinen ostaja. Kaurismekon nähtyäni kaikki maltillisuus kaikkosi taivaan tuuliin, mutta se oli ainoa ostokseni tällä kertaa. 

Mekossa ei ole Marimekon merkkejä, joten sen lienee ommellut kotiompelija. 


Niin tai näin, mekko on ommeltu tosi siististi. Mitoiltaan se on kuin minulle tehty. Hintaa tällä löydöllä oli 10 euroa. Ei paha hinta käyttämättömästä mekosta.


Mekon alle sopii ohut trikoopaita, joten siinä tarkenee myös näin talvella. Se näyttää kivalta sekä legginsien että farkkujen kanssa. Pakettiin kuului myös pitkä vyö, mutta mekko näyttää kivemmalta ilman. Sivujen pitkät halkiot ovat nätti yksityiskohta. 

Printin on suunnitellut Teresa Moorhouse. Hän pokkasi joku vuosi sitten kankaallaan pääpalkinnon Vuoden kangas -kategoriassa Japanissa. 


Nyt olen asianmukaisesti pukeutunut, kun ruokin taas talveksi pihalleni muuttaneita metsäkauriita. 


Tällä hetkellä pihalla eniten viihtyy perhe, johon kuuluu äitikauris kolmosineen. Vasoista kaksi on poikaa ja yksi tyttö. Pojilla on mahdottoman pienet sarvien alut, sellaiset sormenpaksuiset parisenttiset. Aamulla katson aina ensimmäisenä, nukkuuko perhe ikkunan alla. Näyttää niin suloiselta, kun äiti valvoo lastensa unta muutaman metrin päässä makkarin ikkunasta. 

Lisää kaurispostauksia löytyy tunnisteella metsäkauriit. 



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää