Heijastimien aika taas
Oli vaihteeksi epäonnistuneiden viritelmien päivä. Ties kuinka kauan istuin nyhertämässä, ja sain aikaan vain yhden vaivaisen heijastimen.
Aloitin heijastinprojektin oikeaoppisesti suunnittelemalla paperille mallin. Päätin toteuttaa suunnitelman liimaamalla heijastinkangasta leikatut kuvat vastakkain.
Vain piirtäminen sujui. Liimausvaiheessa muistin, miksi liimauksen sijasta aina ompelen heijastimet; jokaikinen ylipursunnut liimatiplu jättää kankaalle ruman läntin. Viime syksynä kokeilin niin ärmyä liimaa, että se syövytti styrox-sydämen epämääräiseksi möykyksi. Nyt käytin erikeeperiä, joka ei syövyttänyt mitään mutta sotki ensimmäinen heijastimen käyttökelvottomaksi. Roskiin meni.
Mallia käytän ehkä joskus toiste. Nyt leikkasin vihreästä ja punaisesta huopakankaasta suurinpiirtein samankokoiset pallerot. Niiden keskelle leikkasin vähän pienemmät pallerot heijastinkankaasta.
Ompelin heijastinpyörylät huopapyörylöiden keskelle. Silmät ja nokat leikkasin vähän erisävyisestä heijastinnauhasta, ja tikkasin ne paikoilleen.
Seuraavaksi taitoin heijastinkankaasta siivet, jotka ompelin kaksikertaisiksi.
Lopuksi laitoin siivet huopakakkaroiden väliin kuin myös jonkun nyörinpätkän ripustusnauhaksi. Ompelin kaikki kiinni samalla ompeleella.
Heijastin pääsee kyllä killumaan johonkin hihaan, vaikka ompeleesta tuli epäsiisti. Huomasin heti alkuun, että koneneula oli liian paksu mutta enpä viitsinyt sitä vaihtaa. Vasta viimetinkaan vaihdoin neulan, ja muutama viimeinen polkaisu teki suurinpiirtein kunnollisen tikin. Ärsyttää moinen vetelyys. Neulan vaihtamiseen menee aikaa ehkä minuutti.
Lahjaksi saamani pitsireunainen heijastin on moitteettoman siisti joka puolelta. Sen on näperrellyt Kemissä Mirjamindigo-yritystä pyörittävä Annukki.
Saman tekijän käsialaa on tämä söpö rintakoru, joka nyt koristaa huopakangastakkiani.
Lisää heijastimia löytyy tunnisteella heijastimet.
Tässä yksi linkki
