Koti metsänreunassa

Ei tulisi mieleenikään ostaa tämmöistä joulukoristetta, mutta sen näperteleminen oli hauskaa.  Hyödynsin sekalaista roinaa, jota enimmäkseen olen saanut lahjaksi tuunauksiani varten. Silkkikukkia olen peräti ostanut kirpuista, kun niillä saa koristeltua vaikka mitä. Vaikka näin  Pöytälamppu kukkii Kengänkopukat keltaisiksi Ensiksi irroittelin kuunsirpistä vanhat koristeet. Seuraavaksi ympäröin sirpin kukkakorista tulleella nauhalla. Sen päälle kiinnitin kuumaliimalla silkkikukkasia, kynttilämansetteja, tonttuja ja marjoja.  Kuu-ukkojen joulusta puuttui vielä jotain. Tietenkin lumi.  Lumi on lahjaksi tullut pussinpohjallinen leikkilunta. Luultavasti se on jotain kamalaa muovijätettä, joka tuhoaa maapalloa. Parasta siis kiinnittää se johonkin, missä se pysyy pois pahanteosta. Luin jostain ohjeen, että tekolumen saa kiinnitettyä hiuslakalla.  Lakkapullon suu oli taas mennyt tukkoon, joten ensin piti tiputtaa kahvi...

Tilkkutöissäni on tärkeintä, että lopputulos näyttää mielestäni kivalta. Samaa ajatusta seuraan oikeastaan kaikissa tekemisissäni. Vapaa mieli antaa enemmän mahdollisuuksia nauttia siitä mitä tekee. Tilkkullessani en oikeastaan koskaan pyri viivasuoriin saumoihin, samankokoisiin tilkkuihin tai tiettyihin kuvioihin. Teen siis kaiken vastoin tilkkutöiden ohjeistuksia, ja tikkailen kankaita siten kuin hyvältä tuntuu. Tosin suurinpiirteintekniikkani aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, kun kangas saattaa lieputa miten sattuu ja taustakankaan kiinnittäminen tuottaa hankaluuksia. Niin kävi tähtisadepeittoa kasatessa, mutta lopputuloksesta tuli lopulta tyydyttävä. Tähtisadepeitossa yhdistelin kahta tekniikkaa. Ompelin nurjalta puolen yhteen ihan sekalaisen kokoisia tilkkuja. Osa tilkuista on peräisin vanhoista college-paidoista, joku on pala vanhaa verhoa tai tyynyä ja loput mikä mitäkin käytettyä kangasta. Muutama pikkutilkku taitaa olla näytepaloja. Peitossa ei haittaa, vaik...

Missu ei ole koskaan tassutellut lumessa. Se ei tarkene. Mutta pullojen mukana tullut lumi kiinnosti sitä kovasti. Se oli jännittävää. Ensin Missu nuuhki lumisia pulloja metrin päästä. Se rohkeni tulla noin lähelle kummallista ja kylmää mössöä vasta kerättyään tarpeeksi rohkeutta. Loppujen lopuksi mönjän tuoksussa ei ollutkaan mitään kiinnostavaa. Niinpä Missu hiipi nuuhkimaan pullojen kanssa sisälle muuttanutta hämähäkkiä. Tuunausta odottava radion kehikko kannatti käydä tutkimassa. Sinnehän voisi tehdä vaikka piilopaikan.  Myös kauriiden sarvissa on mielenkiintoinen tuoksu, mutta ne eivät maistuneet oikeastaan millekään. Pari nuolaisua ja yksi järsiminen riitti Missun mielipiteen muodostamiseen. Äipän leivän päältä pihistetty juustopala oli maukkaampaa. Missun edesottamuksista löytyy lisää postauksia tunnisteella don-sfinx.

Pitkävartisten sukkien vaalea lanka on kotikonstein värjättyä seiskaveljestä. Uittelin iäisyyden lankoja vedessä, jossa oli lepän urpuja. Väri ei meinannut millään irrota urvuista, joten seuraavalla kerralla annoin urpujen lillua ennen värjäämistä vedessä yön ylitse. Sillä konstilla väristä tuli voimakkaampaa. Pureutusaineena käytin nokkosta. Ruskeampi lanka taitaa olla pirtaa. Yhdistelen pirtaa ja seiskaveljestä, koska ne ovat samaa paksuutta. Sukkien suilla on muutama kerros kierteistä joustinta. Nilkoissa on tavallista joustinta. Kantalapuissa nurjalla joka toinen silmukka on jätetty neulomatta, kun taas oikea puoli on kokonaan oikeita silmukoita. Puikot 3,5. Seiskaveljestä ja pirtaa sikinsokin. Yritän taas sulloa kerien loppuja raitoihin.  Nallesta edellisiä ohuemmat sukat. Puikot 2,5.  Taas seiskaveljestä ja pirtaa.  Kantapäissä vanha, hyväksi todettu konsti, sama kuin postauksen ylimmässä parissa. Lisää villasukkia...

Ystävällinen kummitus turvaa jalankulkijan tietä. Leikkasin kaksi aavetta heijastinkankaasta ja niitä vähän isomman aaveen huopakankaasta. Ennen huovan kiinnittämistä aaveiden väliin, ompelin kimaltavista arkeista kummituksille silmät ja suut. Lopuksi ompelin kummitukset huovan molemmille puolille. Siinä vaiheessa huomasin, että ripustusnaru oli edelleen pöydällä. Ompelin sen sitten muutamalla pistolla käsin paikoilleen. Ripustusnaru on joku vanha pätkä, ja heijastinkangas on ostoskassista. Ostin sen ehkä viime talvena heijastimia varten.  Lisää heijastimia löytyy tunnisteella heijastimet.

Välly syntyi pääosin lasten vanhoista vaatteista. Seassa on muutama kukkatilkku ja lasten piirros. Edellinen lastenvaatteista ompelemani tilkkupeitto näyttää tältä Torkkupeitto lapsille ja lapsenmielisille Siksakkasin tilkut vanhan puuvillaverhon nurjalle puolelle. Alussa en vielä tiennyt, tulisiko vällystä yksin- vai kaksinkertainen. Siksi jätin oikean puolen näkyviin.  Aplikointitöiden ompelu on aika hidasta, kun kaikki tilkut pitää tikata ympäriinsä. Peitto oli ilman nurjan puolen kangasta kohtuullisen siisti, mutta ilman toista kangasta vähän turhan ohut.  Yhdistin kaksi palaa ohutta villakangasta, käytettyä sekin, ja tein siitä nurjan puolen. Kangasta jäi vielä pieni pätkä johonkin muuhun työhön. Peitto on nyt mukavan lämpöinen. Otin sen alla nokkaunet, ja hyvin nukutti. Lasten piirustuksista tein aikaisemmin sängynpeiton, mutta myöhemmin löysin vielä muutaman piirustuksen lisää. Tässä linkki sänkypeittoon  Sänkypeitto lasten...

Seinällä olevassa vaihtuvassa valokuvanäyttelyssä vaihtuvat välillä myös kehykset. Tuunasin muutaman tylsän kehyksen akryylimaaleilla, pitseillä ja vyöllä. Maalasin akryyliväreillä pahvikehyksen kauniin siniseksi, ja liimasin siihen kuumaliimalla paloja koristetyynyjen pitseistä.  Kuvaa mallaavan Ex libris -kirjanomistajamerkin Heidi piirsi minulle kauan sitten synttärilahjaksi.  Melkein mikä tahansa liima olisi varmaan pitänyt pienet pitsisiprut paikoillaan. Vanhasta kangasvyöstä, josta aikaisemmin näpertelin puhelimelle kuoret näin  Hyvä idea, huono toteutus - puhelimen suojakuorten tuunaus , riitti vielä yhteen kehykseen. Tosin lopulta jouduin käyttämään pienenpieniä tilkkuja.   Valkoinen puukehys sai ensin sinisen pinnan akryyliväreillä.  Sitten liimasin Tainan kulahtaneen puseron pitsejä kehykseen. Lisää kehyksiä löytyy tunnisteella kehykset.  Tässä jokunen malli Terhokehykset Sitruunoita se...

Viime viikkojen raaka-ainesuosikkini on ollut ihan tavallinen keräkaali. Olen käyttänyt sitä pohjana niin salaateissa, muhennoksissa kuin keitoissakin. Näistä tarvikkeista syntyi maukas ja ruokaisa salaatti lauantai-iltaan. Raastoin raastimen isoimmilla rei´illä keräkaalia porkkanaa  omenaa Pilkoin sekaan muutaman cocktail-kurkun Lisäsin ruokalusikallisen hillosipuleita rasiallisen fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja kastikkeineen lorauksen cocktail-kurkkujen lientä Mussutin salaattia kera rasvaisen juuston  keitettyjen kananmunien  Raastetut raaka-aineet ja kananmunat olivat luomua. --- Salaatin makua on helppo muunnella vaikka korvaamalla osan kaalista kesäkurpitsalla, jättää hillosipulit ja fetan pois, ja sekoittaa kastikkeen majoneesista ja kurkkujen liemestä. Fetan ja hillosipulien hylkääminen alentaa salaatin hintaa, ja maku on silti hyvä. Päällimmäiseksi puristettu sitruunamehu antaa salaateille raikasta kirp...