Koti metsänreunassa

 (Kristiina sanelee, Leila kirjoittaa)    Terttu tupsahti taloon juhlimaan meidän kanssamme synttäreitään ja jaksoi tuskin kantaa tuomisensa yhdellä kantokerralla sisälle. Tuomisena oli iso vadelmakakku, piirakoita, graavilohta, pähkinöitä, kurkkua, suklaata, mustikoita ja teetä. Ennen Tertun tuloa Juha kipaisi kaupasta sankarille keltaiset ruusut ja koko porukalle salaattitarvikkeet. Tiina ja Pekka hommasivat äitimuorin juhliin mukaan, ja sillävälin Terttu laittoi pöydän koreaksi.  Graavilohi  ja leivarissa lämmitetyt gluteenittomat piirakat, fetalla ja oliiviöljyllä maustettu babypinaatti/rucolasalaatti saivat lisämakua pähkinöistä. Aikoihin ei kuulunut muutakuin mussutusta kun kaikki herkut maistuivat niin hyvälle.   Jälkiruuaksi järkyttävän hyvä ja suuri gluteeniton vadelmakakku hävisi ihmeen nopeasti. Minäkin popsin ensimmäisen ison kakkupalan ennen kahvia. Eivätkä muutkaan tainneet kakkupalasten koossa kursailla. Missu ol...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Heidin tuliaisiksi maalaama taulu, Rainbow Dust valaisee ihanasti olkkarin seinällä. Katse kiinnittyy siihen heti tuvan ovelta. Valonpilkkeitä on tullut muualtakin.  Tänään kuulimme täällä että paikkakunnan yöpäivystystä  ei lopetetakkaan. Onneksi on vielä ihmisiä jotka ajattelevat järjellä.   Minulla on ollut käytössä vain pieni kotoa tuotu lukuteline, mutta eilen lääkäri muisti että terveyskeskuksessa on jossain myös sellainen isompi. Se on niin tukeva että voin harjoitella sen avulla tabletin ja puhelimen käyttöä. Lukea, sekä lehtiä että kirjoja, että kirjoittaa kynällä vihkoon. Kirjoittaminen puhelimeen ja vihkoon on tosi työlästä ja hidasta, mutta hommassa auttavat apuvälineet, kuten kynien paksunnokset.  Vaikka kirjoitus on varsinaisia harakanvarpaita, olen innoissani siitä että kirjoitusvirheitä ei tule. Halvaantumisessa olisi ollut sekin yksi mahdollinen vaihtoehto että kirjoittami...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Muistojen päiväkirjaan tartuu sekä hyviä että huonoja muistoja. Hyvät muistot olisi tietenkin kivempia mutta kaikki täytyy ottaa vastaan. Kotipäivien muistot ovat vain kivoja. Missu köllötteli pesässään tyytyväisenä kylvyn ja ruuan jälkeen. Tosin itse kylpy ehkä kuului Missun ei niin mukaviin muistoihin, mutta sen jälkeinen olotila näytti miellyttävän.   Eilen Juha soitti ikivihreitä tunnelmakappaleita pianolla,  joita olemme paljon harjoitelleet sekä omaksi iloksemme, että eri tilaisuuksia varten. Ikivihreät laulut kestävät vuosikymmeniä, joten laulut olivat tuttuja myös päivällisellä olleelle äidilleni.  Päivät joihin sisältyy hyviä ideoita, ovat aina muistamisen arvoisia. Hauska oli saada ystävänpäiväksi kukkia, kortteja, suklaata ja kahvia. Ihmiset taitavat lelliä minua enemmän kuin tavallisesti, nyt kun en ole terve.  Seela ja Eden piirsivät perheenjäsenten kuvia. ...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa)     Heidi oli maalannut minulle tuliaisiksi taulun granaattiomenasta. Kyseinen hedelmä on juutalaisen uudenvuoden symboli, ja Israelin kansallishedelmä. Jokaisessa hedelmässä on 613 siementä. Siemeniä on yhtä monta kuin Toorassa on elämän ohjetta tai elämän viisautta. Ohjeet on tarkoitus sisällyttää jokapäiväiseen elämään, eikä vain poimia niitä esille sopivalla hetkellä.  Halusin taulun huoneeseeni terveyskeskukseen, missä voin ajatella symbolisia viisauksia. Kotona minulla toinen Heidin maalaama uusi taulu, mutta laitetaan siitä kuva myöhemmin. Kotona oleva taulu puolestaan loistaa seinällä kuin aurinko.  Tänään oli taas hyvä kotipäivä, eilen oli hyvä palaveri jossa eri toimijoiden kanssa alettiin selvittää, mitä  kaikkea apua minulla on aikanaan mahdollista saada kotiin. Saimme perheeni kanssa paljon tietoa erilaisista tukitoimista, apuvälineistä ja helpotuksista joista emme tienneet mitään. On h...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjoittaa) Lie harmaa väri  kuinka tahansa muodikas, mutta minulle se ei sovi, ei sitten missään muodossa. Päätä pitkin luikerteleva harmaa juurikasvu näytti oikeastaan vaan kamalalta. Kotona pyörätuoli suojattiin ja Heidi levitti tukkaan henna-väriä. Sitten istuskelin pari tuntia biopussi päässä värin vaikuttaessa.   Ja lopputulos on tässä. Peseminen vaati hieman erikoisjärjestelyjä koska pyörätuoli ei sovi vessaan. Tuoli saatiin kurkistamaan vessan ovesta sen verran että, Heidi ja Tiina huuhtelivat mönjät päästä suoraan lattialle. Juha tuki niskaani niin että saatoin maata tuolissa ihan rentona.  Väräyksen jälkeen Johanna vielä leikkasi otsatukan kuosiinsa ja Seela ja Edenkin sanoivat että mummi näyttää taas mummilta. Tänään otsatukkaa lyhennettiin vielä lisää niin että kulmakarvat näkyvät mutta viimeisemmästä mallista ei ole kuvaa.  Pieni turhamaisuus lienee sallittua, oli tilanne mikä tahansa -Kristiina ...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjurina)    Mitä useammin kotona käyn, sitä useammin sinne haluan. Sitä ei mahda kukaan edes ihmetellä. Tämän yön nukun terveyskeskuksessa ja huomenna taksi vie minut taas kotiin. Heidi, Seela, Eden, Johanna ja Leon ovat olleet täällä jonkun päivän. Ja perjantaina tulevat Taina ja Anni viikonlopuksi. Lisäksi kotona ovat aina kaverini ja Tiina ja Pekka. Ja tietenkin Missu-Mussu. En mitenkään voisi pysyä poissa kotoa kun siellä on niin paljon perhettä. Edelliset kotipäivät ovat sujuneet samanlaisissa iloisissa tunnelmissa kuin aiemmatkin. Ohjelmaan kuuluvat aina herkulliset ruuat.      Jokainen on herkutellut makunsa mukaan. Rasvaa tirisevällä loimulohella, kermaisella perunamuhennoksella, rucolasalaatilla, babypinaatilla, rapealla parsakaalilla, toinen toistaan maukkaammalla kasvislasagnella, kaaliporkkana-salaatilla.  Missu oli niin avulias että se kävi pesemässä lautaseni, vaikk...

(Kristiinan sanelusta, Leila kirjurina) Niinhän siinä sitten kävi etten malttanutkaan odottaa sunnuntaihin asti kotipäivää. Ehkä vähän yritin houkutusta vastustaa tavanvuoksi, mutta houkutus oli liian suuri. Ilman kotijoukkoja nämä kotipäivät eivät onnistuisi, joten suurkiitokset menköön jokaiselle osalliselle tätäkin kautta. Välttämätön on myös luotettava taksikuski joka on aina valmis minua kuljettamaan.    Terveyskeskuspäivinä teen kaikenlaista, kuuntelen äänikirjoja, katson telkkaria, kuuntelen levyjä, jumppaan ja nyt olen taas löytänyt kirjat. Ja minulla käy myös vieraita.  Luen suurella nautinnolla kirjaa "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Olen lukenut kirjan monesti sekä suomeksi ja englanniksi ja aina sen lukeminen tuntuu yhtä hyvältä. Jokainen jolle olen kirjaa suositellut on ihastunut kirjaan yhtä paljon kuin minä. Kotona ohjelmassa ei tarvitse olla mitään, kyllähän sielläkin kokoajan jotain tapahtuu, mutta oleminen on erilaista. ...