Pikkutaiteilija Seelan näkemys Missusta

Missu on lastenlasten lellikki. Kuusivuotias Seela piirsi Missun muotokuvan, jonka kehystän ja pistän seinälle heti kun sen käsiini joulun alla saan.


Kuvataitelijan malli on erikoisen mieltynyt lämpimiin uuneihin. Jopa niin mieltynyt, että kun silmä välttää, on se taas alkanut hypähdellä lämpimälle hellalle. Lämmin rauta tuntuu varmaan mukavalta varpaiden alta.


Missu jaksaa juosta narun ja pallon perässä vaikka kuinka kauan. Välillä se kiipeilee kaverini tekemässä kiipeilypuussa tai painii pienten pehmolelujen kanssa. Jos kukaan ei älyä, että on leikin aika, hakee Missu parhaan lelunsa, nyörinpätkän. Sitten se alkaa nasevalla äänellä päästellä naukausuja tai hyppää sängylle. 
Missun mielileikki on nykyisin, kun joku nyöriä vetää piiloon vaikka täkin alle. Missu vaanii nyöriä kuin pantteri, menee kyyryyn, tassuttelee takajalkojaan ja hyökkää sillä hetkellä, kun nyörinpää on katoamaisillaan täkin alle. 


Lintubongaus kiinnostaa Missua niin paljon, että se nyhtää verhoa pois makkarin ikkunan edestä heti kun aamu alkaa valjeta. Sen jälkeen kun Missu muutaman kerran onnistui tiputtamaan koko salusiinin sen yli kurkkiessaan, rupesin aukaisemaan verhot samalla kun käyn antamassa neidille aamiaista. 


Kauriit eivät kiinnosta bongaria niinkään. Se katsoo niitä kyllä hetken, mutta linnut ovat selvästi paljon mielenkiintoisempia sen mielestä. Välillä Missu menee istumaan kellarinportaille, missä se maanrajassa olevasta ikkunasta näkee linnut alhaaltapäin. 



Lisää Missujuttuja hakusanalla don-sfinx

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Kuva
Hei kaikille lukijoille.  Tämä on viimeinen postaus Mäntymäeltä.  Täällä kirjoittaa Leila, ei enää Kristiinan sanelusta, vaan Kristiinan kunniaksi.  Blogin idearikas luoja, minun ja siskojeni Heidin ja Johannan maailman rakkain äiti, Bayowan, Nuotin, Seelan, Edenin, Leonin ja tulevan tyttövauvan rakastava, hupsutteleva ja huolehtiva mummi lähti tästä maailmasta eteenpäin.  Äidille tämä blogi oli iloisten asioiden paikka, murehtimisvapaa ja hyvää mieltä tuova ideanurkka. Äiti aloitti tämän blogin sen jälkeen kun hän sairastui ja halusi paikan missä sairautta ei ole, siksi ikävät asiat eivät kirjoituksissa näkynyt, ei ennen viimeisiä aikoja.   Lukijoiden kommentit toivat paljon iloa ja näin ollen kiitänkin teitä äitini puolesta. Uskoisin äidin niin haluavan.  Jätän blogin tänne paikoilleen. Lapsenlapset voivat sitten halutessaan käydä lueskelemassa mummin elosta Mäntymäellä, sekä ehkäpä satunnaiset uudetkin vierailijat löytävät täältä vinkkejä omiin tuunauksiin
Lue lisää

Säärystimet virkkaamalla

Kuva
Leila tilasi pitkät virkatut säärystimet, jotka nyhersin paksusta langasta. Kellertävät langat, paitsi alareunan tummankeltaisen, värjäsin monta vuotta sitten alkukesällä sekalaisilla kasveilla, joita pihalla sattui innostuksen hetkellä vihertämään. En ole ihan varma, mitä pataan kaikkea pistin. Muistelen liotelleeni lankoja ainakin pajun- ja koivunlehtiliemessä ja jonkun kokeilun tein lepänlehdillä. Pureutusaineena käytin nokkosta. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnän lankavärjäyksissä saaveihin kertynyttä sadevettä. Värjätyt langat olivat alunperin jotain epämääräisiä vaaleita keriä. SIninen lanka on toisella kierroksella eli purettua ja loput lankojen loppukeriä. Virkkasin nelosen koukulla 54 ketjusilmukkaa, ja vasta jossain nilkan seutuvilla kavensin virkkausta hyppäämällä kolme kertaa kahden silmukan yli.  Ensin virkkasin avointa perusvirkkausta neljä kerrosta, jonka jälkeen yhdistin reunat ja aloin virkata putkea. Siten sain saumattomat säärystimet.  Neljä avoimek
Lue lisää

Lankojen värjäys koukuttaa

Kuva
Minulla ei ollut aluksi mitään käsitystä, miten lankoja oikeaoppisesti pitäisi värjätä.  Sen verran katsoin ohjeita vanhasta niksikirjasta, että värin puretusaineena voisi  käyttää raparperiä, katajaa tai nokkosta.  Se oli hyvä tieto, koska en halunnut ostaa kokeiluun muuta kuin langat, ja  pihallani parhaiten menestyvä kasvi on nokkonen. M etsänpohjassa kitui  muutamia laihoja varsia kasvattava raparperi, ja katajien huonot oksat joutivat pataan. Jokunen tiili sai kelvata pihan tulisijaksi ja kattilan virkaa ajoi alumiiniastia, jonka  pohja oli vääntynyt talvella. Unohdin nimittäin tyhjentää saavin,  jonka pohjan vesi jäätyessään muotoili puolipallon muotoiseksi. Pyöreä pohja  ei haitannut mitään, sillä saavi keikkui hienosti tiilien välissä.  Täytin astian puolilleen sadevettä, tungin veteen reilusti nokkosia ja  vuoronperään erilaisia kasveja, mitä nyt satuin pihalta löytämään. Ainekset  saivat kiehua kunnes vesi värjäytyi. Noukin reikäkauhalla enimmät ros
Lue lisää