Yksityiskohtia tuvassa

Edellisen postaukseni, Mustikansiniset kaapinovet, kuvissa näkyy joitakin pieniä yksityiskohtia tuvastani. 

Mummini ja ukkini vanhassa kahvimyllyssä roikkuu Batman-pannulappu. Sen pohjakangas on pala paitapuseroni helmaa ja Batman-hahmo on silkkisestä mallitilkusta. Vanu on lyttyyn menneen tyynyn vanua. 
Hahmon leikkasin voipaperille jäljentämäni kuvan avulla. Siksakkasin sen toiseen pohjakappaleeseen. Sitten ompelin kappaleet oikeat puolet vastakkain yhteen, käänsin pussin ympäri ja panin sen sisään vanua. Samalla kun ompelin kääntöaukon umpeen, kiinnitin nyörinpätkän pannulapun ripustuslenkiksi.

Kahvimylly toimii edelleen. Kun lapsena olin mummin ja ukin luona Joensuussa, pyysi mummi minua usein jauhamaan kahvinpapuja. En ole missään muualla juonut niin vahvaa kahvia kuin mitä mummi keitti. Hänen sanojensa mukaan lusikan piti seisoa kahvikupissa, ja niin se taisi tehdäkin. 

Joskus jauhan myllyllä muutamia papuja saadakseni tupaan kahvintuoksun. 

Aitan nurkasta löytyi neljä vahvaa, pinnaltaan ruostunutta rautakoukkua. Rapsutin koukuista enimmät ruosteet pois, maalasin niiden etuosat sinisellä ja reunat vihreällä,ja töpöttelin etuosaan punaisia ja keltaisia palleroita. 
Koukut ovat niin jykevät, etten meinannut keksiä niille sopivaa käyttöä. 


















Kerran tuskaillessani kattilakaappini rajoitettua tilaa muistin koukut. Ne ovat juuri passelit wokki-pannulle, isolle kuparikattilalle, emaliselle vesipannulle ja koristeelliselle emalikannulle. 




















Ovenpielessä roikkuva kullanvärinen sipulikori oli alunperin musta kukkakori. Spreijasin sen kun kyllästyin mustaan. Kerran pistin sen talven ajaksi koukkuun väliaikaiseksi sipulikoriksi, ja siinä se nyt on jököttänyt kai viisi vuotta.

Kaksiovisen kaapin takana näkyvä, maahan asti ulottuva pitsiverho on oikeastaan pöytäliina. 
Ompelin liinan yhdistämällä monta pientä pitsiliinaa, pari kappaa ja jonkun vähän isommankin liinan.
Verhon reunat ovat epäsymmetriset. Reuna muotoutui eriparisten virkkauksien mukaan.

Pöydällä liina on nätti. Sen reunat ulottuvat maahan asti. 

















Leivinuunin viereinen seinä muuttui joskus kultakautenani viidakoksi. Töpötin superlonin avulla kultamaalia eläinhahmoisten piirroslevyjen läpi seinään. 

Ensin yritin maalata kuvat halpis-spraymaalilla, mutta maali valui samantien omille teilleen.