Suklaapurkki roikkui puussa
Salzburgin tuliainen, Mozartin kuulien pallomainen peltirasia, joutui odottamaan uusiokäyttöä varmaan viisitoista vuotta. Ei se ihan tyhjänpanttina sentään ollut, koska joskus sen sisällä oli karkkeja tai pähkinöitä. Viimeiset vuodet se kuitenkin viereksi hyljättynä romulaatikossa. Siis yhdessä niistä monista.
Yhtäkkiä hoksasin, että purkista tulisi näpsä ruokakippo pikkulinnuille. Iskin ison naulan läpi purkin molemmista puoliskoista, ja naputtelin vasaralla reikien ympärille tulleet terävät reunat tasaisiksi.
Ruuvia piti lihottaa reiän kohdalta sähkömiehen teipillä, ja jopa rupesi pysymään suorassa, mokoma. Suojasin teipin kuulakärkikynän osalla, sellaisella minkä tarkoitus on kai pehmentää kynää, kun sillä kirjoittaa.
Olen ennenkin keksinyt käyttöä joillekin kynien osille.
Kiinnitin vekottimen oksaan rautalangalla, täytin sen auringonkukansiemenillä ja jäin odottelemaan pikkulintuja.
Aamulla katselin tyytyväisenä lintujen lennähtelyä uuden kipponsa ympärillä. Orava liittyi niiden seuraan ja pääsi osingolle omilla konsteillaan. Se roikkui takakoivillaan oksassa ja noukki siemeniä suuhunsa pää alaspäin.
Taas saatoin olla tyytyväinen tuunaukseeni. Vähän aikaa. Kun äsken katsoin ikkunasta, oli koko hökötys maassa. Kaksi oravaa tappeli sen vieressä siemenistä.
 |
| Orava nuolee purkin putipuhtaaksi. |
Rautalanka oli katkennut ihan ruuvin vierestä ja ruuvia suojaava kynänosa oli tipotiessään.
Hoh-hoijaa. Ehkäpä kaverini keksii oravavarman kiinnityssysteemin.
Saattoi purkin kyllä tipauttaa variskin. Kuulin niiden keskustelevan kiivaasti pihalla juuri ennen kun tuhotyön huomasin.
Lisää purkkeja ja purnukoita löytyy lisää hakusanalla purnukat.
