(Melkein) Pietarin kalansaalis




Tänä aamuna lähdimme, kaverini äitineen ja minä, ongelle.
Varusteet olivat hyvät, pintaonget ja purkillinen ojassa kasvaneita lihavia matoja.  Ensimmäinen paikka, pieni lampi, oli kaunis kuin postikortissa, mutta kalat pysyttelivät turvassa pinnan alla. 

Vähän matkan päässä sijaitseva järvi oli anteliaammalla tuulella, joskin se piti kaikki isot kalat itsellään, Sankkoon kertyi 16 pientä ja vielä pienempää ahventa, kaksi laskettiin takaisin järveen kasvamaan ja moni neropatti kävi vain popsimassa koukuista syötit. 

Kaverini sai eväinten rouskuttamisen lomassa kunnian putsata saaliin, jonka sain viimeistä pyrstöä myöten itselleni. Viisi suurinta paistoin voissa ja täytyy kyllä sanoa, että ilman kukkurallista lautasellista riisiä  olisin jäänyt nälkäiseksi kuin susi. Loput kalat keitin Missulle, joka sai illalla herkkuaterian. 

Missu ei kestä kalantuoksua. Heti kun kattilasta alkoi nousta kalahöyryä, se rupesi vimmatusti naukumaan ja kerjäämään ruokaa vaikka oli juuri syönyt. Se pyrki hellalle ja olisi varmaan mielellään tunkenut sievän nenänsä kiehuvaan veteen. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla