Kuistin ikkunaverhot



Tykkään napeista. 
Lapsena leikin mummin nappivarastoilla. Jotkut napit olivat ihan selvästi eläimiä ja jotkut kukkia ja milloin mitäkin mielikuvitusta kutittelevia esineitä.


Ratkon aina viskaukseen menevistä vaatteista kaikki napit talteen. Olen jopa ostanut muutamia rumia vaatteita niiden kauniiden nappien takia. Tutut ovat antaneet nappilahjoituksia, ja tyttäreni ovat ostaneet minulle kirpputoreilta muutamia kokoelmia. 


Ei napeista paljon iloa ole, jos ne ovat purkissa. Niinpä näpertelin niistä porstuan kolmeen isoon ikkunaan verhot. Ihan hirveä homma! Siihen meni varmaan viikon kaikki illat ja pitkä viikonloppu. 
Pujottelin satoja ja satoja nappeja ja helmiä ja rihkamakoruja rihmalankaan. Pötköt ompelin muutamalla pistolla kanttinauhan pätkiin, jotka kiinnitin ikkunan karmin yläpuoleen nastoilla. Nastoja ei näe maasta käsin ollenkaan, vaan napit ikäänkuin pysyvät ilmassa itsestään.
Pötköt menivät monta kertaa sekaisin, kun ohut lanka kiemurteli miten sattui. Lopultakin sain viimeiset nappinauhat paikoilleen, ja saatoin istua ihailemaan verhoja jollaisia ei takuulla ole kellään muulla. Ei ainakaan ihan samanlaisia.


Tänä keväänä uudistin verhoja pujottelemalla sinne tänne nappien sekaan roikkumaan kuivaamiani chilejä. Kun kaipaan vaihtelua, ripustan nappiverhojen sivustoille jotkut kangasverhot tai epämääräisen valikoiman pitsiliinoja. 





LISÄÄ VERHOIDEOITA



ja myös hakusanalla verhot

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla