Kesän ensimmäinen sato

Kun nokkoset huitasevat paljaille kintuille, ei ehkä ensimmäiseksi tule ajatelleeksi kirvelyn aiheuttajien miellyttävää tuoksua.



Kumartelu ja kyykkiminen on erinäisistä syistä minulle parhaimmillaankin tosi hankalaa. Sen tähden saan kiksejä, jos milloin saatan tehdä asioita joissa kököttäminen on välttämätöntä.
Nokkoset olivat nousseet näkyville muutamassa päivässä, joten kertakäyttöhanskoin varustautuneena menin noukkimaan noita vitamiinipommeja talteen.
Välillä keräsin niitä polvillani, välillä takapuoli taivasta kohti sojottaen ja välillä istua kökötin mättäällä. Puhisin, huokailin ja ähisin niin paljon että ihan nolotti, mutta sain kuin sainkin kulhollisen nokkosten latvaosia napsittua talteen.

Oli niin kaunis ilma, että perkasin joutavat varret pihakiikussa istuen. Oli mukava kuunnella lintujen laulua ja seurata samalla oravien puuhia. Tuttavallinen talitintti istahti seurakseni keinun käsinojalle herkkupalan toivossa. Oli leppoisaa istuksia keinussa auringon lämmittäessä naamaa ja nuuhkia nokkosista nokkaan nousevaa hyvää tuoksua.
Nyt lehdet ovat kuivumassa ritilällä aamulla lämmitetyn hellan päällä. Huomenna ne voi jo pakata purkkiin. Murskaan lehdet silpuksi käsien välissä, jolloin ne sopivat pieneen tilaan. Jätän varalta purkin raolleen muutamaksi päiväksi, että mahdollinen viimeinenkin kosteus kaikkoaa taivaan tuuliin. Kuivatut nokkoset säilyvät kuivattuina reippaasti ensi kesään asti. 
Tungen nokkosia smoothiin, muhennoksiin, munakkaisiin ja keittoihin. Niitä voi laittaa aika reilusti, koska niiden mieto maku ei sotke muita makuja.


Lisää luonnonherkkujuttuja löytyy hakusanalla luomuruokaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla