Turvakeppi liukkaille keleille

Huonoselkäisen on aina pakko varoa kroppaansa. Liukastelu ja varsinkin kaatuminen on selkäleikatulle kiellettyä. Koska olosuhteet ovat välillä mitkä ovat, tuunasin itselleni tukikepin talon vintiltä löytyneestä sauvasta. 


Lakkapintainen kepakko on luja, mutta sen pää oli kulunut pyöreäksi ja liukkaaksi. Koska sahattavaa oli vain vähän, käytin ensiapuun vanhaa sahateräveistä. Ei kovin ammattimaista, mutta enhän ammattilainen olekaan. 


Liimasin päähän muutaman kuumaliimatäpin. Ne ovat hyvät jarrut, eikä keppi nyt tietämättä lähde omille teilleen. Liimaa on helppo tarvittaessa lisätä.


Maalasin kepin kauttaaltaan riemunkirjavaksi akryyliväreillä.


Jos värit eivät kestä, minulla on ajatuksissa jo monta uutta kepin tuunaussuunnitelmaa. 


Kädensija sai päällysteen roosanvärisen mokkatakin palasesta. Ostin takin joskus vitosella kierrätyskeskuksesta, mutta se jäi käyttämättä. Malli oli pöljä, mutta väri on kiva, joten ostoksesta on vielä paljon iloa. 

Mokka ja roskikseen menneistä sandaaleista irroittamani nahkakukkaset tarttuivat napakasti kiinni kuumaliimalla.


Ripustuslenkki on joku nauhanpätkä ja kepin omistajan tiedot löytyvät matkalaukun osoitesiilistä. Yritän kuitenkin olla unohtamatta keppiä vääriin paikkoihin. Joskus kun käytin huvikseni askellaskuria, unohdin sen jatkuvasti yleisiin vessoihin. Rupesin ottamaan sen pois vessakäyntien ajaksi sen jälkeen, kun se tippui vieraaseen vessanpönttöön. Tuli aina muutama hyödyllinen askel lisää, kun haahuilin mittarin perässä. 


Tukikeppi voi tuntua ikävältä ajatukselta, mutta se on hyvä apu. Eikä keppi nyt näytä kepiltä vaan asusteelta. Aion tuunata myös ukin vanhan kepin, jos sen onnistun löytämään. Se on muistaakseni tehdasvalmisteinen, ja ehkä tätä kepakkoa tukevampi. 


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla