Kesälukemista

Kovin on jännityspainotteinen ollut tämän kesän lukumaku. Adler-Olsenin ja Kristina Ohlssonin kirjat ovat kyllä aikamoisen jännittäviä, mutta ei niitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Mari Jungstedt meni sekin, mutta jostain syystä en hänen kirjoihinsa niin imeydy yhtä paljoa kuin näihin kahteen muuhun. 


Ohlssonilta luin vasta myös vähän aikaa sitten kirpusta ostamani dekkarin Mion blues, joka on itsenäinen jatko-osa Ohlssonin Lotus bluesille. Ruumiita tippui niin tiuhaan tahtiin, että kirjan uskottavuus kärsi.

Murhista hyppäsin Astrid Swanin uutuuskirjaan, Viimeinen kirjani. Se on realistinen ja surullinen kuvaus syöpään sairastuneen nuoren naisen elämästä ja mietteistä.
Davidin uni sekä kiinnostaa että ärsyttää minua jotenkin, mutta luen sen kyllä loppuun. Vielä puuttuu muutama kymmenen sivua. Anthony Doerr on kirjoittanut myös kirjan Kaikki se valo jota emme näe.


Davidin unen jälkeen käyn käsiksi Herman Kochin Pormestariin. Koch taitaa olla minulle uusi tuttavuus. Tai en ainakaan tähän hetkeen muista lukeneeni häneltä muuta. 


Lahjaksi sain Kätilön sisar kirjan, jota en vielä ole ehtinyt aloittaa. 


Telkkarin Kätilö-sarja on - harvinaista kyllä - minusta parempi kuin kirjat. Näyttelijät ovat siinä niin hyvät, että he rikastavat rooleja huomattavasti.


Kesälukemistoon ovat kuuluneet myös Arne Dahlin jännittävä Pudotuspeli ja Colin Dexterin Korumme kallis. Jälkimmäinen on tuttu telkkarin englantilaisesta Morse-sarjasta. Kirjassa on käytetty tosi paljon sulkumerkkejä. Useimmiten ne ovat turhia, ja rupesin kiinnittämään niihin liikaakin kielteistä huomiota. Telkkarissa Morsen charmi puree paljon kovemmin kuin kirjoissa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla