Kastejuhlat ja muuta mukavaa

Hurautin viime viikolla Tainan kyydissä halki Suomen perheen pienimmän kastejuhlaan. Missu olisi halunnut lähteä mukaan, mutta jätin sen kuitenkin kaverini kanssa kotiin odottelemaan.


Menomatkalla pysähtelimme kirpuissa ja mussutimme piirakoita ja leivoksia tienvarsikahviloissa. 

Pitkän ajomatkan ja monen kirpun jälkeen mahat jo kurnivat, joten pysähdyimme hakemaan kiinalaisesta iltaruuan. 

Ainoa gluteeniton kasvisvaihtoehto oli kasvis-tofu-riisi -annos. Minulle tuli kuulovirhe, sillä sitä tilattuani luulin kuulleeni myyjättären kohteliaasti kysyvän: 

Fileerattuna vai ilman?

Anteeksi, mitä sanoit? 
minä silmät ymmyrkäisinä kysyin. 
En voinut ymmärtää mitä on fileerattu kasvis-tofu.

Tyttöparka puolestaan ei ymmärtänyt, mitä ihmettelin ja vakavana toisti kysymyksensä:
Friteerattuna vai ilman friteerausta?

Yritin selittää mitä olin ihmetellyt, mutta myyjätär vain katsoi minua kuin ufoa ja toisti taas:
Friteerattuna vai ilman friteerausta?


Hyvin maistui sapuska kuulovirheestä huolimatta. Jälkiruuaksi kävimme napsimassa salaisesta vattupaikasta ihanan pulleita vattuja. Ristiäisaamuna Taina kävi puskassa  keräämässä juhlakakkuihin koristeita.


Kamera kulki laukussa mukana koko ajan, mutta enpä tullut ottaneeksi kuin kaksi kuvaa vattupuskista ja yhden kuvan Tainan kissoista, Disa-Helmestä ja Nelliestä. Koko ajan oli niin paljon tekemistä, että kuvaaminen unohtui.


Kastejuhlan tarjoilut olivat häikäisevät. Heidi oli toiminut pääkokkina -ja leipurina ja taikonut mitä maukkaampia suolaisia ja imeliä syötäviä, jotain jokaiseen makuun. 
Leonin Tuula-mummi oli ollut piirakkavastaava, ja kummitäti Saija oli huolehtinut voileipäkakuista.

Nälkä ei ensimmäisen kierroksen jälkeen ollut kellään,  


mutta makeat herkut hupenivat silti nopeaan tahtiin.


Päivänsankari oli puettuna suvun kastemekkoon, jonka Anni-mummini oli ommellut vanhimmalle pojalleen Toivolle vuonna 1918. Sen jälkeen kymmenet vauvat ovat saaneet mekon hetkeksi ylleen.

Minä pukeuduin mekkoon, jonka teetin tosi monta vuotta sitten ompelijalla. Kun kyllästyin siihen, annoin sen Tainalle. Tainalta se oli jäänyt käyttämättä, joten sain mekon monen vuoden jälkeen takaisin. Yllättäen se näytti taas kivalta.

Aiemmin suora tukkani ei enää olekaan suora. En tiedä miksi, mutta ei se haittaa. Taipuisuutta lisäävät halutessani nykyisin niin muodikkaat hurly-curly -tuotteet. Jos haluan tukan suoraksi, kampaan sen ja sillä sipuli.


Matkan kirppuiluista kirjoitan oman postauksen myöhemmin. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset

Lankojen värjäys koukuttaa

Säärystimet virkkaamalla