Voi kamala mitä vaatteita!

Vyölaukku! Lepakkohihainen, hempeänvaaleanpunainen puuvillatakki ja leveälahkeiset farkut. Jotain kummallisia nyörejä ranteissa. Vuosi 1973.

Taas tuo kamala musta nahkainen vyölaukku. Lahkeet senkun lepattavat ja tekosilkkihuivi roikkuu rennosti kaulassa. Velipojalta pihistetty musta villatakki, jonka etumus täynnä erivärisiä raitoja. Vuosi edelleen 1973. Farkkujen lahkeet kapenivat parin seuraavan vuoden aikana, mutta en nyt löytänyt yhtään pillifarkkukuvaa näytille.

Permanentti pitkään tukkaan ei ollut mitenkään viisas viritelmä. Päässä on joku kamala nahkalätsä. Onneksi se katosi jonnekin aika pian. Poolopaita ja farkkuliivi ja lahkeissa on vielä leveyttä vaikka kaksiin farkkuihin ja vuosi luultavasti 1974. Muistaakseni peittelin varpailla sukkahousujen silmänpakoa. 

Kerran huomasin kesken koulupäivän, että minimekon kanssa olleiden sukkisten silmänpaot oli monesta kohdasta paikattu kirkkaanpunaisella kynsilakalla. Oli vissiin tullut kiire kouluun, kun olin tarkistanut lookin vain etupuolelta. Pakkohan se loppupäiväkin oli jotekin koulussa olla, vaikka mieli teki painella heti kotiin. Onneksi mekkokin oli räikyvänpunainen, niin sopi edes yhteen paikkojen kanssa.

Joskus 1970-luvun puolivälissä pätkäisin pitkän tukkani lyhyemmäksi. Liian voimakkailla permanenttiaineilla taisi olla osuutta leikkaamiseen. Puserona on pitkähihainen sinivalkoraitainen maripaita. Kulmakarvat loistavat yhä poissaolollaan. Oli niissä kyllä hirmuinen nyppiminen.

Kinusin isää neulomaan minulle pitkän villatakin. Sen pohjaväri oli luonnonvalkoinen ja kuviot ruskeat. Lähdin heti se päällä kouluun ja olin jäätyä. Oli nimittäin huhtikuu ja hyytävä tuuli meni neuleesta läpi. Eipä tullut mieleen laittaa villatakin päälle takkia. Halusin kai esitellä hienoa villatakkiani, jonka ohjeen löysin jostain käsityölehdestä.

Kajal tuli muotiin. Se valui ja silmäkulmissa oli jatkuvasti mustat möykyt. Tukka senkun lyheni. 

Lukion tokalla minuun iski joku omituinen jakkupukuvillitys. Ostin alesta vihertävän villaisen jakkupuvun, joka päällä olin mielestäni tyylikäs. Kulmakarvatkin ovat saaneet kasvaa takaisin. 

Ihan kamala kuva ja yhtä kamala asukokonaisuus. Ruutupaita, kirkkaankeltainen neule ja jakkupuvun takki. Onneksi tuo kausi ei kestänyt kauan. 

Enpä tiedä mitä maatuskaa tässä kuvassa leikin ja miten minun tukkani on noin korkea. Näytin varmaan kymmenen senttiä todellisuutta pitemmältä. Takki oli kiva, villainen polven alle ulottuva kellohelmainen malli. Annansilmä-pinssiä myytiin hyväntekeväisyyden nimissä. 

Ja eikun pahenee. Mennä nyt juhliin äidin mekossa ja ilman meikkiä. Vuosi 1979. 

Huh-huh.

Lisää kuvia tulossa lähiaikoina. 

Muotikuvia löytyy lisää tunnisteella muoti. 

Vaatemuistelujen ensimmäinen osa tässä linkissä
Ihan kamalia vaatteita ja kampauksia