Liian suuria vaatteita ja epäonnistuneita kiharoita
Jatkoa edelliseen vaatemuistopostaukseen Voi kamala mitä vaatteita.
1970-luvun vaatemuistoihin kuuluu myös keltainen, vyötärömittainen lakkanailontakki, joka ei lämmittänyt pyöräillessä pätkääkään. Mummi ompeli minulle myöhemmin takin mallilla kirkkaapunaisen takin vanhasta leveävakoisesta samettitakista. Siihen sain käydä ostamassa mieluisat napit, ja valitsin hopeanväriset kissakuvioiset napit.
Asukokonaisuuteen kuuluvia rallihanskoja kinusin pitkään, ja pidin jääkylmät näpit omana tietonani. Ohuet nappanahkahanskat olivat tosi kylmät. Rallityyliin tehdyt rei´itykset varmistivat hyvän tuuletuksen. Hanskoista olin erikoisen ylpeä, vaikka sormia aina palelikin.
Polvesta poikki -farkkuihin säästin taskurahoja pitkään. Lopulta jouduin pyytämään vanhemmilta avustusta, että sain ostettua polvista levenevät ruskeat farkut. Niistä oli pitkä ilo, vaikka oikeastaan menin ostamaan sinisiä farkkuja.
Oppikoulun tokalla sain tolppakorkoiset talvisaappaat, mitä näin jälkikäteen ihmettelen. Siis sitä, että miten äiti ja isä suostuivat ne ostamaan. Kerran toisesta saappaasta putosi korko, kun lampsin koulukavereiden kanssa kylillä. Ihmettelin, kun tiessä oli yhtäkkiä jatkuvasti kuoppia...Kohta takana tulleet luokan pojat alkoivat huudella jotain ja potkivat irronnutta korkoa perässäni. Suututti, kun suutari ei heti suostunut korkoa kiinnittämään, ja jouduin käyttämään monta päivää keltaisia hai-saappaita.
Mieleeni tuli myös Anni-mummin kesäksi ompelema oranssi pumpulinen housupuku, johon kuului hihaton jakku ja leveälahkeiset housut sekä leijonankeltaiset leveälahkeiset vakosamettihousut. Molemmat olisivat ihan käyttökelpoisia vielä nytkin. Kehno kun leveälahkeiset housut jalassa oli hankala ajaa pyörällä. Lahkeet tuppasivat koko ajan menemään likaisiksi ketjujen öljyistä.
Suosikkikenkäni kesäisin olivat ehdottomasti varvastossut. Ne jalassa saattoi mennä lähes minne vain. Valkoisten tennareiden jälkeen sain oranssi pamit, tennareita muistuttavat kangaskengät, jollaisia nykyisin on taas saatavana kaupassa.
---
Aika isot rillit minulla 1980-luvun alkupuolella. Edellisen vaatemuistopostauksen viimeisessä kuvassa olen jo nuori äiti. Rillit ostin äidinmaidon myynnistä saamillani rahoilla. Äidinmaidosta oli silloin kova pula, ja sairaalasta pyysivät minua kauppiaaksi. Siinä oli iso homma, mutta siitä jäi hyvä mieli. Ja uudet silmälasit.
1970-luvun vaatemuistoihin kuuluu myös keltainen, vyötärömittainen lakkanailontakki, joka ei lämmittänyt pyöräillessä pätkääkään. Mummi ompeli minulle myöhemmin takin mallilla kirkkaapunaisen takin vanhasta leveävakoisesta samettitakista. Siihen sain käydä ostamassa mieluisat napit, ja valitsin hopeanväriset kissakuvioiset napit.
Asukokonaisuuteen kuuluvia rallihanskoja kinusin pitkään, ja pidin jääkylmät näpit omana tietonani. Ohuet nappanahkahanskat olivat tosi kylmät. Rallityyliin tehdyt rei´itykset varmistivat hyvän tuuletuksen. Hanskoista olin erikoisen ylpeä, vaikka sormia aina palelikin.
Polvesta poikki -farkkuihin säästin taskurahoja pitkään. Lopulta jouduin pyytämään vanhemmilta avustusta, että sain ostettua polvista levenevät ruskeat farkut. Niistä oli pitkä ilo, vaikka oikeastaan menin ostamaan sinisiä farkkuja.
Oppikoulun tokalla sain tolppakorkoiset talvisaappaat, mitä näin jälkikäteen ihmettelen. Siis sitä, että miten äiti ja isä suostuivat ne ostamaan. Kerran toisesta saappaasta putosi korko, kun lampsin koulukavereiden kanssa kylillä. Ihmettelin, kun tiessä oli yhtäkkiä jatkuvasti kuoppia...Kohta takana tulleet luokan pojat alkoivat huudella jotain ja potkivat irronnutta korkoa perässäni. Suututti, kun suutari ei heti suostunut korkoa kiinnittämään, ja jouduin käyttämään monta päivää keltaisia hai-saappaita.
Mieleeni tuli myös Anni-mummin kesäksi ompelema oranssi pumpulinen housupuku, johon kuului hihaton jakku ja leveälahkeiset housut sekä leijonankeltaiset leveälahkeiset vakosamettihousut. Molemmat olisivat ihan käyttökelpoisia vielä nytkin. Kehno kun leveälahkeiset housut jalassa oli hankala ajaa pyörällä. Lahkeet tuppasivat koko ajan menemään likaisiksi ketjujen öljyistä.
Suosikkikenkäni kesäisin olivat ehdottomasti varvastossut. Ne jalassa saattoi mennä lähes minne vain. Valkoisten tennareiden jälkeen sain oranssi pamit, tennareita muistuttavat kangaskengät, jollaisia nykyisin on taas saatavana kaupassa.
---
Aika isot rillit minulla 1980-luvun alkupuolella. Edellisen vaatemuistopostauksen viimeisessä kuvassa olen jo nuori äiti. Rillit ostin äidinmaidon myynnistä saamillani rahoilla. Äidinmaidosta oli silloin kova pula, ja sairaalasta pyysivät minua kauppiaaksi. Siinä oli iso homma, mutta siitä jäi hyvä mieli. Ja uudet silmälasit.
Vaihteeksi permanenttikokeilu, joskus 1983-1984. Kyllä minä lopulta uskoin, etteivät permikset ole minun tyyliäni.
1980-luvulla vaatteisiin meni paljon kangasta. Kamala toppis.
Vaihteeksi epäonnistunut permis ja liian iso takki.
Eipähän vaatteet ainakaan puristaneet.
Montakohan permistä lienen ottanut, kun näitä tukkakuvia vaan riittää. Aika reilua kokoa on tuokin hörhyläpusero. Myöhemmin lapset tekivät puseroista leikkeihinsä rooliasun pellelle. Siihen se sopikin paremmin kuin minulle. Pusero saattaa olla tallella vieläkin keijuvaatelaatikossa.
Omatekoinen villapaita, jonka langoista olisi riittänyt kahteen tyköistuvaan paitaan.
Jakku oli mielestäni tosi hieno. Taina antoi sen minulle käytettyään sitä ensin itse jonkun vuoden. Aikamoiset olkatoppaukset!
Vaatemuistelujen ensimmäinen osa tässä linkissä.
